Liike

» Liikkeen havainnoiminen » Kuvaelementin suunta » Pysäytetty liike » Viivavaikutus » Kuvioiden välimatka
» Göstan tehtävä
   
 

Liikkeen havainnoiminen

Liike on tapahtumista ja muutosta, asiantilan muuttumista toiseksi – usein välivaiheiden kautta. Taideteoksessa liikettä ei todellisuudessa useimmiten ole. Liikkeen kuvaaminen ja esittäminen on siten vain vaikutelman ja mielikuvan luomista jatkuvuudesta, vaikka aihe on todellisuudessa kuvattu ”pysäytyskuvana” teoksen kaksiulotteisella pinnalla. Liikkeen vaikutelma luodaan teokseen kuvallisten elementtien ja tilan suhteiden muuttumisen avulla.

Tarkastellessamme taideteosta vertaamme liikkeen kuvausta todelliseen ympäristöömme, oletamme esimerkiksi että kuvassa näkyvä ilmassa oleva esine on putoamassa maahan
       
       
     

 
 

Katsoessamme esimerkiksi Verner Thomén teosta Pyykinkuivausta tuulisena päivänä, liikkeen tunnistaminen
yhdistyy arkihavaintoon. Teoksen aihe yhdistyy muistikuvaan siitä miten kesäinen tuuli saa vaatteet hulmuamaan ja tarttumaan kiinni ihoon.

Taideteoksen sommittelussa liikkeen kuvauksella on tärkeä merkitys. Eri aikoina liikkeen kuvaus taiteessa on ollut erilaista lähtien antiikin ajan veistosten hämmentävän todentuntuisina hulmuavista vaatteiden laskoksista
modernistien oikeasti liikkuviin veistoksiin eli mobileihin asti.

Taidekuvassa kohde eli aihe voi olla liikkeessä. Silloin kuva esittää esimerkiksi kävelevää ihmistä, kuten Juho Rissasen maalauksessa Vanha eukko maitolekkeri selässään.
   
 

Myös paikallaan olevaksi kuvatussa elementissä voi olla liikkeen tuntu, vaikkei siinä ole esitystä todellisesta liikkeestä. Tämä vaikutelma riippuu aina kokonaissommittelusta, kuten kuvaelementtien koosta, sijainnista, suunnasta ja tiheydestä.

        
 
  Liike voi olla nopeaa tai hidasta. Esimerkiksi puun tai kukan kasvua ei voi silmin havaita, mutta nuolen tai linnun lento ilmassa on selkeästi havaittavissa; taivaanrannan taakse laskeva aurinko taas sijoittuu havaittavalta liikenopeudeltaan näiden kahden välimaastoon.