Urheilijat saavat voitosta sellaisen kaulaansa, ja nobelistikin saa Alfred Nobelin mitalin muistoksi. Mitali olisi joskus mukava saada. Silloin
tuntee olonsa merkitykselliseksi, onhan se muistoksi, palkinnoksi tai jonkin asian kunnioittamiseksi valettu tai lyöty taide-esine.
Muodoltaan se on usein pyöreä tai neliskulmainen. Voit valmistaa sellaisen itse vaikkapa savesta ja antaa sen sitten kiitokseksi äidillesi! Kuvanveistäjä Heikki Häiväoja on veistänyt Serlachiuksen teollisuussuvun kunniaksi toteutetun mitalin.

Veistos, jossa kuva on koholla taustasta. Voidaan työstää esimerkiksi pronssista valamalla, kivestä hakkaamalla tai puusta veistämällä,
kuten Hannes Autere on tehnyt lukuisia hassunkurisia arkisia tarinoita toteuttaessaan. Katso tarkkaan hänen reliefejään. Mitä arkisia asioita niissä tapahtuu?

Muistomerkki, joka voi olla muun muassa patsas , rakennus tai hautarakennelma. Monumenteilla kunnioitetaan tai muistetaan esimerkiksi tiettyä henkilöä tai historiallista tapahtumaa.
Mäntästä löydät kuvanveistäjä Emil Wikströmin veistämän G. A. Serlachiuksen elämäntyötä kunnioittavan monumentin. Sen keskellä punagraniittisella jalustalla näet teollisuusmies Serlachiuksen pronssisen rintakuvan. Hänen molemmille puolilleen on sijoitettu harmaasta graniitista veistetty ihmishahmo. Toinen niistä kuvaa maanviljelyä ja toinen puunjalostusta.

Voit nähdä ikonin kirkoissa, kodeissa ja museoissa. Se on ortodoksinen hartauskuva, Kristuksen, Neitsyt Marian tai pyhimyksen kuva, joka toimii rukouksen välikappaleena. Ikonin kautta ihminen voi puhua Jumalalle.
Se on useimmiten maalattu temperatekniikalla puu- tai metallilevylle.

Ja nyt liikkumatta noin puoli tuntia! Vanhin säilynyt valokuva on otettu jo 1826.
Ja niin on kameroillakin tallennettu maailman menoa jo ainakin 150 vuotta.
Sinäkin olet kenties ottanut valokuvia kameralla tai kännykällä perheenjäsenistäsi, ystävistäsi tai mistä milloinkin. Myös valokuvan aihepiiri on rajaton. "Fotoja" voit nähdä kirjoissa, sanomalehdissä, mainoksissa ja miltei kaikkialla. Osa valokuvaajista miettii aihepiiriään ja ideoitaan yhtä tarkasti kuin taidemaalari tai kuvanveistäjä.
He tekevät taidevalokuvia, joita voit nähdä myös gallerian tai museon seinillä. Varhaisimpien suomalaisten valokuvateosten aiheena olivat muotokuvat, maisemat ja kansankuvaukset.

Ja onneksi on valokuva, sillä sen ansiosta näet tällaisenkin arkivalokuvan mesenaatti Gösta Serlachiuksen elämästä noin 70 vuotta sitten.

Taidegraafikko aloittaa monesti työpäivänsä piirtämällä tai kaivertamalla painolaatalle kuvan. Hän voi valita kivisen, puisen tai metallisen laatan. Sitten hän tai hänen avustajansa monistaa kuvan vedostamalla sen paperiarkeille. Näin hän voi tehdä samasta kuvasta useita samanlaisia vedoksia eli grafiikan lehtiä. Ja mikä parasta, grafiikkaa voidaan tehdä kymmenillä erilaisilla menetelmillä!

Vapaalla kädellä luotu taideteos. Taiteilija käyttää välineenään esimerkiksi lyijykynää, hiiltä tai liitua ja piirtää paperille tai kartongille. Piirustustaito on hyvä perustamaalaamiselle.
Muistathan piirtää hyvässä valossa!

Veistoksen tekijä on varmasti mielissään, jos kiertelet ja katselet hänen teostaan eri puolilta, sillä veistokset ovat kolmiulotteisia. Huomaat, että ne näyttävät erilaisilta eri kulmista katsottuna. Veistos voi olla hakattu kivestä, valettu pronssista, muovailtu savesta tai veistetty puusta. Myös niiden pintaa voidaan elävöittää eri tavoin. Esimerkiksi kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen toisinaan kultasi puuveistostensa pinnan,
kuten kuvassa näkyvän Suomen neidon .

Maalaukset tehdään useimmiten kangas- tai puupohjille, mutta aikojen saatossa niitä on luotu myös seiniin, kattoihin, lasille, vaaseihin, ruukkuihin ja kirjoihin. Maalauksissa voi käyttää öljyvärejä, akryylivärejä, pastelliliituja, vesivärejä, guassivärejä, tusseja tai temperaa. Värien levittämiseen taiteilija käyttää erilaisia siveltimiä, palettiveitsiä tai jopa omia sormiaan. Oletko sinä kokeillut joitakin näistä välineistä?