![]() |
||||||||||
Kun ihmisvartalo on kuvattu siten, että ylä- ja alavartalo kiertyvät vastakkaisiin suuntiin, on kyse kontraposto-asennosta. Robert Wilhelm Ekmanin maalauksen nuori morsian seisoo tällaisessa kierteisessä asennossa.. Hänen vasen jalkansa ja oikea kätensä ovat kiertyneet eteenpäin vastakkaisiin suuntiin, aivan kuten antiikin ajan marmoriveistosten neidoilla. Kokeilepas itse samaa asentoa! Ei välttämättä ole ihan helppoa säilyttää tasapainoaan, jos seisoo mallina kontrapostoa kuvaavalle taidemaalarille. Antiikin ajoilta periytyvä, kauniiksi ja harmoniseksi koettu sommitteluperiaate, jolla tarkoitetaan viivan tai pinnan jakosuhdetta. Jos piirretään jana ja jaetaan se kahteen osaan, niin kultaisessa leikkauksessa lyhyemmän osan suhde pitempään vastaa pitemmän osan suhdetta koko janaan. Kultaisen leikkauksen mukainen harmoninen suhde esiintyy luonnossa, mm. simpukoiden kuoressa ja erilaisissa kasvustoissa sekä esimerkiksi ihmisen olkavarren ja kyynärvarren keskinäisessä suhteessa. Kultaista leikkausta on pidetty maalaustaiteessa, kuvanveistossa, arkkitehtuurissa ja puutarhataiteessa sopusuhtaisten suhteiden ilmentäjänä. Se voidaan nähdä koko teoksen, sen osien tai taitteiden jakamisena.
Gunnar Berndtson on käyttänyt kultaista leikkausta teoksessaan Taiteentuntijoita Louvressa.
Dramaattinen vaikutelma öljyvärimaalauksessa, joka on saatu aikaan valo- ja varjokontrasteilla. 1600-luvulla elänyt hollantilainen taiteilija Rembrandt van Rijn oli mestarillinen chiaroscuro-tekniikan taitaja.
Hillityin värisävyin tehty ja ääriviivoiltaan häivytetty maalaus, jossa yhdistetään pehmeästi valoja ja varjoja. Voit kutsua sitä myös valohämymaalaukseksi. Renessanssimaalari Leonardo da Vinci kehitti lähelle täydellisyyttä sfumato-tekniikkansa, jota hän käytti mm. Mona Lisassa, maailman kuuluisimmassa muotokuvassa. Suomalainen Alexander Lauréus puolestaan maalasi oman Mona Lisansa Tyttö ja kynttilä -teokseen. Siinä on kauniisti kuvattu nuoren naisen piirteet, jotka nousevat esiin hämärän huoneen pehmeässä kynttilänvalossa.
Hei, tuohon maalaukseen voisin jopa astua sisään!
Tam tatata taa tata tam tam taaa. Musiikissa kuulet erilaisia rytmejä, mutta myös kuvataidetta katsellessasi voit nähdä, että silläkin on oma rytminsä. Huomaat, että rytmi syntyy viivojen, muotojen, värien, valojen ja varjojen vaihtelulla. Niillä voi luoda taideteokseen persoonallisen rytmin. Eero Nelimarkan Talonpoikaisväkeä-maalauksessa vanhan naisen hartiahuivin leveät mustat ja ruskeat raidat luovat teokseen tehokkaasti toistuvan kuvallisen rytmin. Minkälaisena rytminä voisit laulaa tuon maalauksen raidat: musta raita! ruskea raita! leveä raita! Ei ole lämmin huivi kaita!
Tunsitko tuulen hiuksissasi? Kuulitko maan tömisevän? Jos näet maalauksessa tuulessa eteenpäin taipuvan puun tai niityllä villisti laukkaavan hevosen, on taiteilija tallentanut teokseensa liikkeen vaikutelman. Liikkeen kuvauksen avulla maalauksesta tulee elävämpi ja aiheesta todemman tuntuinen. Taiteilija voi luoda liikettä mm. sommittelun, viivojen ja värivalintojen avulla. Vallinkoski-teoksessaan Victor Westerholm on kuvannut taitavasti korkeina pyörteinä kuohuvan veden liikkeen.
Koristekuvio, joka voi esiintyä erityisesti vanhojen rakennusten julkisivuissa, maalauksissa, kirjoissa ja käsitöissä yksinään tai toistuvana kuviona. Lähtökohtana ovat usein erilaiset luonnonaiheet, kuten kasvit ja eläimet, joita taiteilija tyylittelee mielikuvituksensa mukaan. Jugendtyylissä kasviornamentiikka oli suosittua. Akseli Gallen-Kallelan Velisurmaaja-maalauksessa puunrungoista ja sen mielikuvituksellista kukinnoista sommiteltu koristekuvio elävöittää kuvatun kohtauksen taustaa. Oletko sinä nähnyt ornamentteja maalauksissa tai vanhojen rakennusten seinissä?
Yksityiskohta teoksessa. Maria Wiikin kukka-asetelmassa näkyvä ainokainen valkoinen ruusu on yksi maalauksen monista kiinnostavista detaljeista. Mitä muita yksityiskohtia tästä maalauksesta löydät? Maalaustaiteessa värin vivahdus.
Värin valoisuus- tai tummuusaste, valovoima.
Taiteessa on eri aikoina pyritty monin tavoin luomaan tilan tuntua, syvyyden, etäisyyden ja kokosuhteiden vaikutelmia. Osaltaan juuri perspektiivin ansiosta taideteos on ollut kuin ikkuna, jonka läpi voit kurkistaa ja uppoutua aivan toiseen maailmaan. Tunnetuin keino luoda tilavaikutelma on viivaperspektiivi. Sen kehitti 1400-luvulla italialainen Filippo Brunelleschi. Hän oivalsi, että maalatessa voidaan soveltaa geometrian lakeja. Maalauksessa olevat kuvitteelliset syvyyssuuntaiset yhdensuuntaiset viivat yhtyvät katsojan eli sinun silmiesi tasolla ns. katoamispisteessä. Siten ne luovat syvyysvaikutelman, kuten Albert Edelfeltin Näköala Kaukolan harjulta -maalauksesta voit havaita. Taidekoulu Göstassa voit opiskella lisää perspektiiviin liittyviä asioita
Taideteoksen eri elementtien, kuten värien, hahmojen ja muotojen yhdistely elävän ja yhtenäisen kokonaisuuden aikaansaamiseksi. Taiteilija voi luoda kiinnostavia sommitelmia mitä erilaisimmin keinoin. Fanny Churberg suosi mielellään epäsymmetrisiä sommitelmia, kuten oheisessa Kaski, aihe Uudeltamaalta -teoksessa. Siinä hän on sommitellut kaikki isoimmat puut kuvan vasempaan laitaan. Värisommitelmassaan hän on yhdistellyt harmonisesti yhteensointuvia lähivärejä keskenään. Viheriöivien koivujen keskeltä pilkistää värikontrastina myös yksi ruosteenpunainen puu. |
||||||||||
|
||||||||||